Etusivu
“Siniset pilvet, sinertävä pehmeys, kaunis maa, jylhä taivas…” kaunis, hennon siro ääni kaikui hiljaa ladossa. Pieni varsa sulki hiljaa silmänsä vaipuen puoliuneen. Laulu vaimeni, ja varsa avasi simänsä.
“Äiti, onko mun pakko mennä nukkumaan?” pienoinen kysyi hiljaa, unisella äänellä.
“Kyllä on, olen vieressäsi, älä pelkää. Unesi ovat hyviä, niin kauan kuin sinua vartioi Nukkumaa”, lempeä-ääninen tamma kuiskasi hiljaa, ja painoi turvallaan varsansa silmät kiinni.
Mikä tämä Nukkumaa oikeasti oli? Tätä suurta arvoitusta lähtee selvittämään pieni, pienen pieni varsa. Nukkumaa, jota on paratiisiksikin kuvailtu, löytyy vihdoinkin. Mitä tuo salaperäinen aitius kätkee sisäänsä? Onko se loppuviimein niin hyvä, kun sukupolville sukupolvilta kulkenut laulu kertoo? Nämä kysymykset päässään pieni Violet lähtee matkaan, ja loppuviimein koko Nukkumaan kohtalo lankeaa tuon herkän hevosen harteille.
Sain vihdoin näitäkin sivuja edes johonkin suuntaan. Alan lisäilemään sarjakuvasivuja ja muuta grafiikkaa tänne kun sitä tulee, ja kerkeän ja niin. Mutta kommentoida saa ihan muuten vaan, vaikkei täällä mitään ole vielä tapahtunutkaan : D
Jätäthän kavionjälkesi vieraskirjaan!